Taas hieno päivä keväthangilla!

Koirien aamuhepuloinnin jälkeen hylättiin karvakorvat kököttämään kämpille ja kelkkailtiin Kaldotievan kautta Hettaan huskyfarmille. Kukin sai valjakkoon viisi vetojuhtaa. Lähtötohina oli lähinnä vimmaisen elukkalauman vetohalujen pidättelyä, jossa apuna oli useita ihmisiä. Viimeisen valjakon ajajana ehti nähdä monta vauhdikasta starttia.

Itse olen päässyt ajamaan penskana naapurin parin huskyn valjakkoa muutaman kerran, joten kokemus ei ollut aivan uusi. Matka meni mukavasti kauniissa, tuulisessa lentokelissä. Omasta valjakosta jäi erityisesti mieleen pyöräparin vahva ja vetohaluinen, upeasti ja vetävällä askeleella liikkuva, vekkuli Blade. Toisena pyöräparina oli miellyttävä, työmotivoitunut Peanut. Keskellä aluksi juoksi reipas Nomad, mutta hänet vaihdettiin johtopariin parin kilometrin jälkeen. Aluksi toisena johdossa juossut, vanhempi Pepe ei nähdäkseni oikein pysynyt vauhdissa mukana. Sympaattinen Pepe pysyi paremmin mukana keskellä, mutta lentokeli nuorten koirien vauhdissa oli selkeästi liikaa. Pepen laukka oli jotenkin häiritsevän epäpuhdasta ja jarrasin vauhtia vanhan vuoksi, jottei herra ihan läkähdy. Toisena johtoporsaana oli mustavalkoinen, erittäin menohaluinen ja työorientoinut, loikkivainen herra x, jonka nimeä en nyt valitettavasti millään muista.

Reissulla oli mittaa n. 12 km. Välillä pysähdyttiin kaffella/kaakaolla. Mielenkiintoinen, mukava kokemus.

Huskyajelun jälkeen käytiin cafe Siljassa poropurilaisella (tietysti) ja sitten kelkkojen nokat takas Näkkälään.

Lähtötohinaa