Niin. Sadetta ja harmaata on piisannut.

7.3. lauantaina oli SPKL:n peko-ryhmänjohtajapäivä Hämeenlinnassa. Sieltä farmille palattuani käytiin koirien kanssa metsälenkillä. Pihalta aatostin mennä tsekkaamaan postilaatikon. Portti postilaatikoille on ollut vaiheessa jo jonkin aikaa, joten aitaverkkorullaa on aina siirrettävä. Nytpä se liukuihin jäällä siihen nojatessani alta pois, horjahdin mutalällissä ja pahaksi onnekseni tukikätenä aitaverkkorullassa oli vasuri...

Tunsin, kun olkapää meni sijoiltaan. Sitä kipua on vaikea kuvailla. Ensimmäinen ajatukseni oli hirvittävä huoli koirista, miten pärjään nyt yksin niiden kanssa. Huusin tuskaisena EI NYT EI NYT monta kertaa. Koirat tulivat aitaverkon toiselle puolelle huutamaan kaveriksi.

Kyseinen olkapää on mennyt sijoiltaan kaksi kertaa aiemminkin aikidotreeneissä, mutta siitä on yli 10 vuotta aikaa, enkä silloin ollut tilanteessa yksin. Treenien vetäjä sai olkapään ohjattua taitavasti kuoppaansa hetimmiten.

Käskin itseni rauhoittumaan ja muistelin liikerataa ja asentoa, jolla tilanne aiemmin palautettiin. Yritin seisaaltani vastaavaa. Aikani kokeiltuani sain ONNEKSI kättä takaviistoon roikottamalla olkapään kolahtamaan paikalleen. Kipu jäi, mutta se musertava, kokonaisvaltainen paine helpotti. Tässä vaiheessa kävin tietysti katsomassa postilaatikon, joka oli tyhjä. Turha reissu :-)

Kantoside on kaupungissa. Olen kehitellyt luovia pakkopaitaratkaisuja käden pitämiseksi vastaavassa asennossa. Olkapää on tietenkin ärtynyt ja varsinkin öisin sitä särkee. Ehkä se taas tästä, tosin en oikein tiedä, miten pärjään kauoungissa kolmen koiran kanssa hihnalenkillä.

2015-03-08%2011.12.55.jpg
Sain itseltäni naistenpäiväkukkia

Maanantaina lomapäivän kunniaksi aurinko tuli ilahduttamaan ihmismieltä!

IMG_1389.jpg
Porvoonjoki tulvii ja alapelloilla on järvi

IMG_1390.jpg
Niilo

IMG_1407.jpg
Athe

IMG_1400.jpg
Ja Pietso. On todella lämmintä (+7.5), kun nahkakin makoilee maassa!